Yläilmoissa istujat

Yökone toi varhain tänä aamuna takaisin lomalta, mutta lomailijan mieli on edelleen transithallissa eikä pääse perille. Olin runsaan viikon Nizzan pohjoispuolella korkealla vuoristossa, mutta muutama urbaaniretki tuli tehtyä, kunhan malttoi.

Sillä niin kovasti kuin talvisesta Helsingistä pidänkin, huoletonta promeneeraamista kaipaan. Siihen välimerellinen rannikkoilmasto on ihan omiaan. Ei tule lunta eivätkä kadut eivät ole liukkaat, joten pikkukengillä voi kipsuttaa menemään ja nauttia palelematta ikkunaostoksista ja käveleskelystä. Terassilla tarkenee istua ja katsella ohikulkijoita siekailemattomalla uteliaisuudella.

Nizzalaisessa paikallislehdessä asiantuntija varoitteli, että tämmöinen harmaa ankeus voi aiheuttaa masennusta. Kaikella rakkaudella, mutta hieman oli naurussa pitelemistä. Nizzan seudulla on kyllä ajoittain sadellut ja ollut pilvistä. Lämpötila ei ole joka päivä kohonnut yli kymmenen plusasteen. Puiden kukinta myöhästyy kolme viikkoa, huokailevat he palmujensa alla. Voivoi, kylläpä heitä koetellaan. Tervetuloa tänne Pohjantähden alle tutustumaan kaamokseen ja sen aiheuttamaan melankoliaan, hyvät ihmiset!

Nizzassa lähimpänä mietteliästä apeutta tuntuivat olevan Place Massénan yläilmoissa istuvat buddhamaiset miekkoset. Teoskokonaisuus on katalonialaisen Jaime Plensan k’äsialaa muutaman vuoden takaa. Korkeiden kannatinpalkkien päissä istuvat hahmot edustavat taiteilijan mukaan seitsemää mannerta. Veikkoset on valmistettu läpikuultavasta materiaalista, ja iltapimeällä niiden sisältä hehkuvat värivalot.

Mutta harmaana tammikuisena päivänä veistokset olivat kuin pylväspyhimyksiä ajatuksiinsa vaipuneina. Alhaalla hyörivät ja pyörivät paikalliset asukkaat, talvehtijat ja turistit, maailmanpyörä kieputti kaikki halukkaita, mutta buddhahahmot eivät vähästä hätkähtäneet. Tästä alkaa uusi vuosi, maailmanpyörää ja levollista mieltä.