Kallion kukat
Kulunut ensimmäinen helleviikko oli varmaan monen stadilaisen mielestä kesän startti, mutta minusta suvi alkoi jo viime viikonloppuna, kun Kallio kukki festarinsa mukaisesti. Lauantai-iltana Vallilan tango tanssitti ihmisiä Dallapé-puistossa. Oli muuten nastaa huomata sellainen tosiseikka, joka on kadonnut näköpiiristä, kun tanssitaan tähtien kanssa ja sitä rataa: mitä vanhempi pari veivasi tangoa, humppaa ja jenkkaa, sitä paremmin he tanssivat. Nuoret jäivät täysin kakkosiksi, kun seniorit näyttivät, miten viedään ja miten ollaan vietävinä. Niin sitä pitää. Tuulipuvut näyttivät pillifarkuille, minkälaista liikettä ja tulkintaa ja eleganssia elämänkokemus tuottaa. Siitä vaan harjoittelemaan, niin vuosikymmenten mittaan alkaa pikkuhiljaa näkyä tulosta. Tanssiskabojen “vedettiin viikko treenejä verenmaku suussa ja sitten pukeudutaan tv-lähetyksen tosi rohkeesti” ei ole se clou.
Vallilan tangoa fanittaessani bongailin monta jännää katutyyliä, yhden upean irokeesin, pari ratsupoliisia sekä loistavan t-paitatekstin: “I do my own stunts.” Taidan ottaa tuon omaksi motokseni, sillä sivumennen sanoen periaate koskee myös tv-sarjaa “10 kirjaa vallasta”, joka starttaa toukokuun viimeisenä torstaina – ihan ilman stunttia on kuvattu!). Vaikka edelleen diggailen myös Tuntemattomasta sotilaasta omaksumaani tunnuslausetta ”Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.”
Kalliolaisissa katutapahtumissa ja puistoissa höristelen myös korviani. Yksi lempparijuttuni liittyy ulkomaalaisiin vaihto-opiskelijoihin. Koska Kalliossa asuu valtavasti opiskelijoita (Kallion on elämän campus!), täällä näkee myös paljon suomalaisia opiskelijoita luotsaamassa ulkomaalaisia kollegojaan ja kotouttamassa heitä helsinkiläiseen opiskelijaelämään. Minusta on vekkulia kuunnella, miten he luonnehtivat erilaisia Kallioon, Helsinkiin tai suomalaisuuteen liittyviä seikkoja. “Kalliossa on tapana bailata joka päivä.” “Täällä asuu Helsingin kauneimmat naiset.” “Kaikki suomalaiset on mielettömän ujoja.” Yleistykset ovat aina hupaisia. Mutta niinhän siinä käy, jos joutuu lyhyesti kuvailemaan kotikaupunkiaan. Se ei olekaan ihan helppoa, mutta kiinnostavaa yhtä kaikki. Mitä oikeastaan haluaa väittää, korostaa tai tiivistää oman kotikaupunkinsa tai kotikaupunginosansa ytimeksi? Melkein yhtä jännä tehtävä kuin että yrittäisi luonnehtia muutamalla sanalla vaikka omaa perhettään. Täytyypä kokeilla.
Sunnuntaina oli vuorossa kesäkauden juhlaportti eli Kallio kukkii -festarin paraati. Se täytti jälleen kaikki odotukset, silmäniloa, hymyä, rytmiä elämään. Alla kaksi kuvaa: toisessa on tanssivia Kallion kukkia, toisessa kallion kukkia, jotka löysin seuraavana torstaina Turun saaristossa, kalliosaaressa, jäkälän joukosta ujosti aurinkoon ojentumassa. Antaa kaikkien kukkien…
