Korkkarit kultapölyssä

Kengänkärjet ovat päivästä toiseen tomuiset, mutta en ole raaskinut puhdistaa niitä. On ollut olevinaan hyviä syitä olla siistimättä kenkiään. Talvellahan se menee niin, että kotiin tullessa ei jaksa putsata kenkiä kurasta ja suolasta, kotoa lähtiessä puolestaan on liian kiire. Mutta nyt olen katsellut korkkareiden kärkiä ja jättänyt katupölyn paikalleen. Yksissä korkkareissa näkyy siis edelleen Pariisin hiekkakiven ja kalkkikiven vaalea tomu. Niistä kivilajeista tuo kaupunki on rakennettu ja varsinkin puistokävelyistä kenkiin tarttuu liitumaista, vähän kellertävää pölyä, hieman samansävyistä kuin Pariisin ilman auer.

Toisissa korkkareissa on katupölyä Tallinnasta. Syy kenkien siivottomuuteen on yhtä sentimentaalinen. Haluan varjella matkamuistoa ikivanhasta eurooppalaisesta kaupungista ja sen vanhoista katukivistä.

Todistaakseni, että arvostan myös kotikonnun maaperää, tässä alla luontokuva, jonka nappasin takapihallani. Jatkossa ainakin yritän hillitä haluani postata kuvia kesän merkeistä luonnossa. Menee niin herkistelyksi. Eipä silti, muutama päivä sitten keskustelin sporassa vierustoverini, komean pukumiehen kanssa siitä, miksei stadissa kuvatuilla kukkaistutuskuvilla voisi muka osallistua Vuoden luontokuva -skabaan. Onko luontokuvassa muka pakko aina olla raadolla paikalle houkuteltuja suurpetoja…? Eikö käy musta tulppaani kaupungin kukkapenkissä Kallion kirjaston edessä…?