Pallot Tukholman yllä

Kaksi päivää Tukholmassa tuntui taas suuremmaltakin maailmanmatkalta, kun ehti kiitää luotijunalla yli kahtasataa kilometriä tunnissa, tavata monenmonta ystävällistä ja hyväntuulista ihmistä ja syödä hitaasti ja hyvin. Maanantaihin mahtui paljon ohjelmaa ja aika pitkä kävelylenkkikin, joten illalla oli paikallaan syödä pitkän kaavan mukaan, jotta jaksaisi tiistaina shoppailla. Seurueemme söi Nalenissa Regeringsgatanin ja David Bagares gatanin kulmassa ja hyvin söimmekin. Kun viimein maltoimme lähteä ravintolasta ja astuimme ulos leppeään kesäiltaan, ihmettelimme, miten hiljaista joka puolella oli. Kadut olivat aivan tyhjät ja autiot, ei missään ketään. Askelemme kaikuivat Tukholman keskustan kapeilla, auringon lämmittämillä kaduilla. Siellä täällä ylhäällä kivitaloissa näkyi avoimia ikkunoita. Yhtäkkiä joka puolelta ikkunanraoista kuului mahtava ulvaisu-hihkaisu -karjahdus -kuorohuudahdus. Muistimme: tuona iltana oli Ukraina-Ruotsi -ottelu ja Ruotsi oli selvästikin tehnyt maalin. Grattis! Heidän ilonsa jäi kylläkin lyhytaikaiseksi, mutta sitähän ei kukaan tiennyt tuolloin.

Samalla hetkellä ylös ikkunoihin tähytessäni hätkähdin: bongasin korkealla katukuilun yäpuolella kuumailmapalloja, jotka lipuivat Tukholman yllä majesteetillisesti (näin lienee monarkiassa paikallaan sanoa). Joku muukin oli siis päättänyt kesäiltana lähteä ulos sen sijaan että olisi jäänyt istumaan television eteen. Toinen kuumailmapalloista kohisi ja syöksi tulta. Sitten se liiteli aivan suoraan yläpuolelleni. Ihailin sitä kuin pyöreää taivaankappaletta, toista planeettaa. Matkustajille näkyi varmasti avara maailma.