Menin saareen ihan itään

Viime viikolla vietin muutamia ikimuistoisia päiviä Viipurinlahden saaristossa, Viipurin vanhan ulkosataman saarilla. Majoituimme isolla porukalla saareen, jossa oli lomakylä, pöytiin tarjoiltu tuhti täysihoito, pittoreskia seikkailuohjelmaa, muistoja saarten suomalaisajasta ja ympärillä satumainen viidakko. Saarelaiselämään sai uudenlaisen näkökulman, sillä Viipurinlahden saaristossa on hyvin vähän kesäasukkaita, vähän liikennettä, vähän veneitä, vain merta ja auringossa kylpevää luontoa. Mistään ei kuulu mitään muuta kuin tuulen ja lokkien ääntä. Poikkeuksena oli saaren ainoalla raitilla huristava, luvalla sanottuna kämäinen pakettiauto, jonka rekkarin tilalla oli kyltti, jossa luki kyrillisin kirjaimin: Shumaher…

Totuin niin olooni, että päätin valtakunnanrajan yli palattuanikin jäädä kaakon kolkalle lämmittelemään mannerilmaston reunalämpöön.